Voiko maailmassa olla mitään täydellisempää kuin pienet sormet ja varpaat, hienoiset hiustupsut ja korvannipukat, ihmettelevä katseen pilkahdus, kuin kysyen minne minä olenkaan tullut? Ei voi.
Niin..tämän ihanampaa asiaa ei maailmassa ole! Kiitos että tulit iloksemme ja valoksemme pikkuinen prinsessa 2.6. 2015 ❤️. Kiitos myös äidillesi ja isällesi ❤️.
Runoilu kun ei ole oma taitolaji, niinpä etsiskelin netistä tunnelmiini sopivaa runonpätkää, ja sellainenhan löytyi birgitmummun blogista.
http://birgitmummu.vikki.fi/Mummoilu/Runonurkka.htm
Otin vain oikeuden muuttaa sanan 'isoäiti' sanaksi 'mummi'. Toivottavasti Birgit-mummi hyväksyt tämän :)
Mummin osa on muistaa
lasten laulut, itkut ja naurut,
eläinten äänet, satujen salat,
eläinten äänet, satujen salat,
menneet ilot ja surut,
elävät ja kuolleet sukujen luvut
ja millaista oli olla lapsi.
elävät ja kuolleet sukujen luvut
ja millaista oli olla lapsi.
Mummin täytyy osata kontata,
kengännauhat solmia,
pitää kädestä, ääniä matkia,
kuunnella sydämellään,
viedä vastuullaan rajoille
kuunnella sydämellään,
viedä vastuullaan rajoille
ja olla aikuisena lapsi.
Mummin osa on vain olla läsnä
sylinä, rakkauden muistina,
tehdä sydämeen polkuja,
jotka jatkuvat uusiin sydämiin ja
tehdä sydämeen polkuja,
jotka jatkuvat uusiin sydämiin ja
virtaavat pienistä puroista suuriksi.
Mummin osan saa lahjaksi.
Se on ikuinen lahjamatka,
Se on ikuinen lahjamatka,
joka antaa elämälle jatkuvuuden
kulkea yhdessä uuteen päivään
ylittää inhimillisyyden siltoja ja
kulkea yhdessä uuteen päivään
ylittää inhimillisyyden siltoja ja
nähdä sydämen silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiitokset kommentistasi. Thank you for our comment. Tuija,