Kyllä on taas linturavintolassa riittänyt asiakkaita. Harvase päivä pitää lisätä lintulaudalle lisää auringonkukan siemeniä. Viime lopppukesän käymäni hiirisodan jälkeen kyllä hieman mietimme, laitammeko pihalle lintulautaa ollenkaan. Josko se oli syynä hiirulaisten läsnäoloon ja kiukuttavaan rapinaan korvan juuressa lattian alla aina hämärän tullen. No ..'lattiakolistelun ', 'valohoitoyritysten', erilaisten hajua antavien aineiden ja hiirenloukkujen kokeilun jälkeen sain pyydystettyä kolme otusta ja talo hiljeni :) Lintujen seuraaminen on kuitenkin niin ihanaa, että kaiken uhalla anoimme lintulaudan olla mökkipihalla, tosin paikkaa vaihdettiin paremmin kuistille näkyvään kohtaan.
Moninainen ollut lintulajisto, joka laudalta ruokaa hakee...peippo, viherpeippo, siepot, sinitiainen, talitiainen ja tänä kesänä melko valtaapitävä punatulkku. Näiden liverrykseen kun kun lisätään laulu-, räkätti- ja mustarastaiden sekä satakielen laulu, rantasipin tiritys ja tyllin piipitys, tikan koputtelu ja metsäkyyhkyn kujerrus, on konsertti melkoinen, etenkin varhaisina aamun tunteina. Mikä on tallustellessa pikkulaan aamup:lle aamun sarastaessa tässä ihanassa 'musiikissa' ihurmaavalta alkukesältä tuoksuvassa mökkipihapiirissä. Vesi- ja muista isommista linnuista puhuttaessa on pakko mainita tuo kuikka, niin komea lintu että! Ku-kuiiiik - usein ensimmäisenä toivottamassa tervetulleeksi keväiselle Kivijärvelle!!! Ensimmäinen vesilintupoikue nähtiin eilen. Erilaisia rantanäytöksiä meille suovat sorsat, sotkat, koskelot, härkäuikut..joutsenet ja valkoposkihanhet harvemmin. Lokkeja on niin montaa lajia, että meikäläisen on niitä mahdoton oppia..jos joskus painan piirteitä mieleen, niin seuraavassa vaiheessa jo ne unohdan. Tiiroja ilmestyy silloin tällöin näköpiiriin. Häiriköt: korpit, haukat ja varikset saavat usein kovaa kyytiä lokeilta ja tiiroilta. Ja kuk-kuu...käki se siellä ja täällä kukkuu..takametsässä, Kuhasenpäässä, Arkaissaaressa...monta onnen vuotta!
.
.
Heti muutaman päivän lintulaudan siirtämisen jälkeen aamusella pongasin sitten ensimmäisen hiirulaisen lintulaudan alla maassa. Viimekesästä viisastuneena päätin heti ryhtyä hiirisotaan. Kysehän ei ole pikkuriikkisistä ihkuista päästäisistä, vaan mökin rakenteisiin mahdolisesti kotiutuvista häiriköistä. Siispä viritin meidän minkkipyydyksen sisään (jotta pikkulinnut eivä joudu loukkuun tai ettei Otto-koira saa näpäytystä kuonoonsa) kaksi Super Cat -hiirigiljotiinia. Syötiksi puristin suklaata, joka on kuulemma houkuttelevampaa hajultaan kuin juusto. Jo toisena aamuna tämä viritelmä tuotti tulosta...good bye uros hiiru..nyt on ainakin yksi spermapankki vähemmän lähimaastossa. Netistähän niitä neuvoja aina löytyy..Englannista on tulossa paketti Iris Spring Original -saippuaa, jota aijon pilkkoa ja sijoitella kriittisiin paikkoihin, haju on kuulemma tosi hyvä karkotin. Ei tepsi ainoastaan hiirille vaan myös muille jyrsijöille ja jopa peuroille etc.. Mistään Suomalaisesta nettikaupasta ei tätä vanhaa saippuaruotetta löytynyt, joten siksi käytin lähintä toimittajaa - in UK. Pitää hakea paketti tänään postista ja haistella :)
SuperCat on kätevä, helppo virittää ja herkkä.
Let's try this world famous
odour :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiitokset kommentistasi. Thank you for our comment. Tuija,